Monet esikaupunkialueiden omistajat pyrkivät hankkimaan ainakin pienen tilan. Periaatteessa he valitsevat kanan. Ja yleensä nämä ovat munasuuntaisia lintuja.
Näiden rotujen tärkeimmät tunnusmerkit ovat varhaiskypsyys (munivat kanat alkavat munimaan melko varhain), liikkuvuus, alhainen paino (aikuiset kanat painavat vain puolitoista-kaksi kiloa). Munatyyppiset kerrokset eivät ole alttiita inkubaatiolle, ne eivät kuori kanoja, ja siksi niiden munimisaika on paljon pidempi.
Munasuuntaisten rotujen joukosta erottuvat venäläiset valkoiset kanat, alaikäiset ja leghornit.
Ensimmäinen rotu – venäläinen valkoinen – on yksi parhaista munasolujen suhteen. Sen kasvattivat venäläiset siipikarjankasvattajat. Vuoden ajan munivat kanat pystyvät tuottamaan jopa 200 ja joskus enemmänkin munaa. Vuosittaiset ennätysluvut saavuttivat 300-320 kappaletta. Munan paino on noin 60 grammaa. Aikuiset kanat painavat jopa kaksi ja puoli kiloa, ja kukot lihovat jopa kolme kiloa tai enemmän. Näiden lintujen tärkein erottuva piirre on niiden sopeutumiskyky Venäjän ankaraan ilmastoon ja kylmiin talviin.
Minorca tuotiin Venäjälle Espanjasta 1800-luvun lopulla. Munantuotanto on jopa 215-220 munaa vuodessa, joiden paino vaihtelee 60-80 grammaa. Minorokin munankuori on valkoinen. Aikuiset kanat painavat kaksi-kaksi ja puoli kiloa, kukot kilon enemmän. Lintujen höyhenpeitettä edustaa kaksi väriä: valkoinen ja musta vihreällä sävyllä.
Munivan rodun leghornsilla on suuri kysyntä siipikarjankasvattajien keskuudessa. Ne tuotiin Venäjälle 1900-luvun alussa Englannista, Amerikasta ja Japanista. Vuosien mittaan he ovat tottuneet ankaraan ilmastoon ja kylmiin talviin. Kana munii keskimäärin kaksisataa munaa vuodessa, paino noin 55 grammaa. Yksilö itse kasvaa jopa kaksi kiloa, ja kukko lihoa kaksi ja puoli kiloa tai enemmän. Leghornin höyhenen väriä edustavat useat sävyt ja värit: musta, valkoinen, pelto ja keltainen.
Voit lisätä tämän sivun kirjanmerkkeihin
